Razor Bardot eli Bisse

10.5.1994-19.1.2007

Näin Bissen ensimmäisen kerran 5 viikkoisena ja muistutti lähinnä karhunpentua. Pörröinen kakara se oli vielä seitsemän viikkoisenakin kun hain sen kotiin kissanpentumme Sinin seuraksi. Neideillä oli ikäeroa 3 viikkoa. Opiskelin silloin Tampereella, joten viikot oltiin siellä opiskelijasolu-kaksiossa. Kämppäkaverillani oli kaksi saksanpaimenkoiraurosta, joten lenkkikaverit olivat lähellä. Kävimme lisäksi aika ahkeraan Nokialla leikkimässä Bissen veljen Belmondon kanssa. Kyllä ne jaksoivatkin juosta ja painia. Osallistuimme tuolloin myös koulutuksiin, joita järjestettiin paikallisen Prisman pihassa.

Opiskelun loputtua jatkoin kouluttautumista paikallisessa palveluskoira kerhossa, mutta ilman kilpailullisia tavoitteita. Kävimme Bissen kanssa luonnetestissäkin kun naapurissa olivat. Tulos oli 221 pistettä eikä suuria yllätyksiä. Erikoisnäyttelystä tuli SG ja kennelliiton kisoista varaserti.

Aikuinen Bissestä taisi tulla vasta joskus vähän alle kymmenen vanhana. Se oli aina valmis lähtemään ja keppiä tai palloa Bisse jaksoi etsiä sitkeästi kunnes se löytyi.

Ikä alkoi Bissellä pikkuhiljaa painaa, 10 vanhana leikattiin nisäkasvain ja todettiin nivelrikko etujalassa. Ravintolisillä liikkuminen palautui melko normaaliksi.

Reilun tunnin lenkit metsässä sujuivat edelleen kevyesti. Lääkäri kirjoitti Rimadyliäkin ja annoin kausiluonteisesti sitäkin. Siinä vaiheessa kun se alkoi leikkiä pystypainia Niksun kanssa totesin, että annosta pienennetään.

Tammikuun 19. päivä Bisse nukutettiin. Jalka murtui säärestä kun piti komennella nuorempia ja liikkua nopeammin kuin vanha luusto enää kesti. Ikää 12v ja 8 kk.